sunnuntai 4. elokuuta 2013

Keittiötä ja ruokailutilaa...

Lomat tuli pidettyä ja koitti ankea paluu työelämän pariin. Lomalla nakertelin rempan kimpussa varmaan 1,5-2 viikkoa, pitihän sitä vähän lomaillakin.

Ensi alkuun edelliseen päivitykseen vähän lisäystä. Poikittain kulkevien palkkien välissä huomaatte pienet palikat, joiden tarkoitusta en kertonut. Kun palkin käyttöaste on korkea, niin sillä on taipumus värähdellä dynaamisen kuormituksen, esim. askelluksen, vaikutuksesta. Nämä pienet ja mitättömät palikat vähentävät värähtelyä todella paljon, kannattaa kokeilla, jos vain mahdollista. Kuvan yläreunassa olevat palkit on jätetty ilman välitukia, sillä palkkien käyttöaste oli muistaakseni jossain 40-50% kieppeillä eivätkä ne värähtele juuri ollenkaan.


Ensimmäinen homma edellisen blogipäivityksen jälkeen oli keittiön alakaappien kiinnitys. Siinä ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, ainoa huomioitava seikka oli korottaa kaappeja 15mm ylöspäin vanhan liedenpohjan korkeusasemasta johtuen. Korotus luonnistui sujuvasti 15mm vanerilla, leikkasin soirot, jotka asensin kaappien runkojen kohdalle ja kiinnitin ne ruuvein.

Niin paljon houkutti pintamaalipurkki silmien alla, että piti maalailla keittiöön ensimmäinen pintamaalikerros ennen kattokoolausten asennusta. Värisävyksi valitsin Tikkurilan sävyn H303, josta pieni varoituksen sana. Sävy on värikartassa tummempi kuin luonnossa, jossa se on oikeasti vaaleankeltainen, mutta omalla kohdalla tämä sävyero ei haitannut, vaan itse asiassa paransi keittiön valoisuutta. Käy edelleen hyvin yhteen myös kalusteiden ja harmaan muurin kanssa.

Pintamaalauksen jälkeen katon koolausten kimppuun. Kattopaneliksi valkkasin valkoisen mdf-panelin kooltaan 8x175 ja tämä johti siihen, että koska paksuus oli 8mm, niin koolausten jaoksi tuli 300mm ja koko 25x50. Paksummilla paneleilla voi käyttää k400 jakoa tai mitä valmistaja sitten suositteleekaan. Koska olin asentanut sähköjohdot ennen koolauksia, päätin unohtaa ristiinkoolauksen ja hoidin homman 25x50x100mm korotuspaloilla, jolloin sähköputkien sijainnilla ei ollut merkitystä. Korotuspalojen jako myöskin k300 kiinnityksestä kiinnitykseen.



Kiinnitykset tein 5x80 ruuveilla, jolloin yksi ruuvi riitti kiinnittämään koolingin sekä korotuspalan ja ruuvi meni takuuvarmasti kokonaan myös vanhan paneelin läpi. Suoraan altapäin kiinnittäessä huomasin sellaisen ilmiön, että kiinnitysruuvi korkkasi välillä hyvin herkästikin ja sen kantokykyyn ei voinut luottaa 100% varmuudella. Sitten keksin ruuvata ruuvit hitusen vinoon, jolloin lujuusopillisesti tulee myös leikkausvoimaa pelkän vedon lisäksi, mutta ennen kaikkea ruuvit alkoi pitää kummasti paremmin. Kunnon pidon huomaa siitä, että ruuvattavan ruuvin kanta painuu kiinnitettävään materiaaliin eikä pelkästään pyörähdä tyhjää.

Ennen saarekkeen asennusta oli parasta paneloida katto, sillä saareke olisi haitannut työn etenemistä merkittävästi. Ja toisekseen, piti alkaa saada vähän tilaa liikkuakin. Reunoille jätin n. 10mm liikuntaraot, mutta näin kesäkostealla siitä olisi voinut vähän tinkiäkin.






Kun katto oli paneloitu, tuli saarekkeen kalusteasennuksen vuoro. Kalusteita toisiinsa kiinnittäessä hyvä tapa on esikiinnittää ne puristimilla toisiinsa ja ruuvata kiinni sen jälkeen. Oven puolella näkyy ylälistassa reikä, sillä porasin listaan kolme 10mm reikää, jotta massiivipuutaso pääsee elämään eikä halkeisisi (puu elää paljon voimakkaammin syyn poikkisuunnassa kuin pituussuunnassa ja siksi liikkeen salliminen on tärkeää). Tason kiinnitin takareunasta 4mm wronic-ruuveilla ja kalustekulmilla, etureunan kiinnitys 5x40, joihin prikat. Sama menetelmä oli muiden työtasojen kohdalla.


Näiden hommien jälkeen ruokailutilan kimppuun. Ensin kittaus ja nauhoitus, sen jälkeen pohjamaalaus ja pintamaali. Katon koolaus vastaavasti kuten keittiössä ja paneli myöskin sama. Kattoa koolatessa huomasin saumojen vielä kaipaavan vielä vähän kittiä päälleen, joten ei auttanut muu kuin paklata vielä kerran. Monikaan tuskin olisi moisia käpyjä huomannut, mutta kun oma silmä ne huomasi, niin korjattavahan ne oli.


Ruokailutilan värisävy on Tikkurilan Symphony J304, joka taas kerran poikkeaa värilastusta, tosin vähemmän kuin keittiön sävy. Mikä tässä sävyssä on mielenkiintoinen, niin suorassa valossa se on kuvan mukainen keltainen, mutta kun valon suunta muuttuu vinoksi, niin sävy muuttuu lämpimän oranssiksi. Tämä ominaisuus ei minua haittaa, päinvastoin, luo enemmän tunnelmaa ruokailutilaan illan pimetessä.


Seuraavaksi vanhan tiiliseinän kimppuun. Alunperin meinasin rapsia kopot pois, mutta koska seinässä ei ollut halkeaman halkeamaa, niin päädyin vain maalaamaan päälle. Tarkoitus ei ollut tasoittaa kuin pahimmat montut mutta kun tänään katsoin kahteen kertaan pintamaalattua seinää, niin päädyin tasoittamaan loputkin ja huomenna  pintamaalikerrosten vuoro. Käyttämäni harmaan sävy on sama kuin keittiössä eli Tikkurilan Symphony M499 ja se paljastaa, etenkin vinovalossa, kaikki mauhdolliset pinnan epätasaisuudet. Tosin olisin voinut käyttää jotain mattapintaista maalia Remontti-Ässän sijaan, esim. Harmonya, mutta on tuossakin puolensa.

Viikon mittaan nykertelin kaikkea pientä, sillä sähkömies tulee maanantaina kytkemään keittiöön ja ruokailutilaan sähköt. Hain tiistaina kalustetoimittajalta välitilalaminaatin, joka jäi sinne varastoon kun aikanaan törmäsin aiemmin mainittuun lahovaurioon ja kalusteasennus viivästyi. Laminaatin kiinnitys kipsilevyyn ihan vaan nopealla liimamassalla. Alareunaan (ja ylipäätään silikoonattaviin kohtiin) jätin 2-3mm raon, jotta silikoni tunkeutuu kunnolla rakoon. Tässä hyvä kiilapala oli mdf-levyn urospontin suikale, joka nosti välitilalaminaatin sopivasti irti työtasosta.

Tänään oli vuorossa pikkuhommia, jotka nekin täytyy saada tehtyä jossain vaiheessa. Yksi niistä oli tason ja altaan silikoonaus. Mikäli on yhtään epävarma omista kittaustaidoistaan, niin katsii laittaa teipit rajaamaan kitattava alue. Itse tein siten, että jätin teipin ja kitattavan pinnan väliin n. 2-3mm välin, että liittymästä saa juohevan.



Tämän jälkeen ei muuta kuin kittaamaan. Ensiksi mukiin vettä ja tilkka fairya, johon kastaa sormi ennen sauman vetoa. Sen jälkeen kittiruutalla ohut palko kitattavaan kohtaan ja jos tuntuu siltä, että tuli liian vähän, niin toinen palko päälle...maltillisesti. Sormi kastetaan saippuaveteen ja aletaan vetää rauhallisesti palkoa pitkin. Sormen päässä tulee kulkea pieni kittihelmi koko ajan, mikäli helmi katoaa, silikonia on ollut liian vähän ja siihen kohtaan täytyy lisätä, mikäli helmi kasvaa yhtäkkiä, niin veto seis, sormen putsaus, kasto saippuaveteen ja uusi yritys alkaen siitä, missä keskeytyi. Teippien poisto heti kittauksen jälkeen, muuten kitin kuivamisen jälkeen voi reunasta tulla rosoinen. Saippuavesikupin sijaan voisi käyttää sumutinpulloa, josta saippuaveden sumuttaa sauman päälle ennen sormellä vetämistä, mutta kun kyseessä on massiivipuutaso, niin tähän en halunnut ryhtyä.

Ohjeet määräävät, että altaan alle tuleva vuotovesi tulee havaita heti, joten normaali käytäntö on kitata allaskaapin pohjalevyn saumat:


Astianpesukoneen läpiviennin kittaamisen suhteen on kahta koulukuntaa, toinen koulukunta ei huomioi asiaa ja toinen haluaa kosteudenkestävyyttä mahdollisen kondensoitumisen suhteen. Kun itselleni kerta teen, niin pelaan varmaan päälle ja laitoin silikonin myös tuon reiän reunoille.


Teippien poiston jälkeen pari otosta lopputuloksesta:


Mikäli silikonia leviää esim. rst-pinnoille, niin sormen kostutus saippuaveteen ja levinneen kohdan pyyhkäisy hoitaa ongelman ja jäljelle saattaa jäädä vain pieni rasvatahra. Mikäli jäljelle jäänyt rasvatahra häiritsee, niin sitä voi poistaa esim. sitruunahappopitoisella pesuaineella. Kuivalla sormella vetäisy on varma tapa saada itselleen melkoisesti jälkitöitä, sillä silloin silikoni leviää ja tarttuu takuuvarmasti sinne minne ei pitäisi.

Alemmassa kuvassa välitilalaminaatin kittaus. Silikoni on vielä harmaata, koska on märkää, mutta muuttuu kuivaessaan värittömäksi.


Lopuksi muutama kuva vähän valmiimmasta keittiöstä. Saarekkeen ja allaskaappien väli on n. 1100mm, joka on n. 100mm vähemmän normaaliin tilamitoitukseen verrattuna. Päädyin tällaiseen ratkaisuun, sillä nyt on mukavampi työskennellä saarekkeella eikä jää ns. ylimääräistä liikettä saadakseen tavarat allastasolle.


Saarekkeen sähköt tulevat katosta 25mm valkoisessa vaatetankoputkessa. Ratkaisu on sirompi kuin markkinoilla olevat alaslaskuputket tai muut vastaavat. Sain tänään altaan viemärin paikalleen väliaikaisesti ja viemärin haju poistui välittömästi vesilukon täytön jälkeen, ei meikäläisen muovipussiviritys tainnut olla aivan tiivis... Tuurilla putkari tulee ensi viikolla laittamaan hanan paikalleen ja kytkemään kellarin jakotukit, fiksatkoon samalla tuon viemärin. Sen jälkeen mulla on keittiö käytössä! Luxusta...



Saarekkeen seinäkkeen päällä oleva lauta on sahattu kappaleesta, joka lähti altaan upotuksen yhteydessä. Pientä hiontaa reunoille ja päätyjen vinoleikkaus ja liimakitillä paikalleen.

Seuraavat hommat tehtävälistalla ovat ruokailutilan finistely seinien osalta, keittiön lattiakipsilevyjen asennus, ruokailutilan lattian tasoitus ja näiden kahden tilan lattialaminaatin asennus, kaipa noita paneloituja kattoja voisi listoitellakin, ettei pätkiminen jää ihan viimeiseksi hommaksi keskelle talvea. Perjantaina tuli ilmoitus, että laminaatit ja pohjahuovat ovat saapuneet, täytyy ensi viikon alussa hakea ne tasoittumaan asunnon olosuhteisiin. Pohjahuovan valitsin normaalin alusmateriaalin, esim. Tuplex, tilalle siksi, että lattian alla on sahanpuru enkä halua siitä suunnasta haihtuvan kosteuden liikkumisen estyvän. On paljon mielipiteitä sen suhteen, että laminaatin alle pitäisi _aina_ laittaa kosteuden estävää materiaalia, mutta nämä mielipiteet tuppaavat aina koskemaan tilannetta, kun laminaatti asennetaan betonin päälle, purulattiasta kukaan ei puhu mitään.

Nyt unten maille hakemaan energiaa huomista rypistystä varten.

2 kommenttia:

  1. Hei!
    Onpa tutun näköistä hommaa! Tsemppiä sinne purujen ja sormipaneelien maailmaan! :)
    T. kotipuutarhakadulla.blogspot.fi

    VastaaPoista