Taas hitunen eteenpäin

Päivitelläänpä blogia pitkästä aikaa. Viime päivityksen jälkeen piti pitää pieni breikki, sillä kroppa alkoi ilmoittelemaan kaipuustaan pieneen lepoon. Eikä ihme, sillä kun moista touhua tekee arkisin päivätyön jälkeen ja viikonloput, niin imeehän moinen mehut.

Jatkoin puuhastelua eteisen parissa, sillä huone piti saada kulkukelpoiseksi etten taita koipiani palkkien välissä hyppiessäni. Lattiapalkisto n. k300 johtuen lattialastulevystä. Kuvan oikeassa ylänurkassa näkyvät 25x50 soirot ovat vessan seinien alajuoksujen korotusta varten. Olisin voinut vetää lastulevyn myöskin vessan seinien alle, mutta siinä olisi tullut vähän sellainen tårtta på tårtta -rakenne eikä sellainen ole paras mahdollinen. Ja tällä tavoin ratkaistuna lastulevyn reunoille saa jätettyä ohjeiden mukaisen n. 10mm liikuntavaran.

Ja sama toisesta suunnasta:

Lastulevytyksestä ei näköjään ollut kuvaa, mutta lopputuloksessa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Kiinnitys ohjeiden mukaan k150-200 hobau-ruuveilla ja liimaa sekä lattiapalkkien päälle että lastulevyn pontteihin. Liimaa ei saa laimentaa, sillä silloin se menettää sen vähäisen elastisuutensa eikä mukaile lastulevyn liikkeitä.

Saatuani eteisen lattian kulkukelpoiseksi jatkoin puuhastelua keittiön parissa. Vuorossa oli kalusteseinän koolauksen sekä kaapiston yläpuolisen kotelon rakentaminen. Tätä ennen olin asentanut liesituulettimen kanavan hormiin, kiinnitys hormiin uretaanivaahdolla. Liitokseen olisi voinut muurata liitoskappaleen samalla kun muurasin hormin aukon uusiksi, mutta päädyin uretaanivaihtoehtoon.

Seinän koolaukset 50x100 ihan pelkästään siitä syystä, että 100mm leveys antaa kaappiasennukselle pienen säätövaran sivusuunnassa ja toisekseen siksi, että vanhan muurauksen pinnassa on n. 30mm huonosti kiinni olevaa tasoitetta, joka yleensä rapisi pois vähästäkin kosketuksesta eikä ruuvin tunkeumalle ollut mitään takeita. Muurin kohdalla olevat 50x50 palikat on yläpäästään vielä kiinnitetty yläpuoliseen koteloon ja muurauskiinnityksen mahdollisesti pettäessä yläpää pitää palikat vielä paikallaan eikä kaapit lähde liikenteeseen.

Wanhan puulieden kohtahan oli hitusen ylempänä kuin muu lattia, joten sille piti tehdä jotain. Otin konevuokraamosta seinähiomakoneen, jolla hioin pinnan puhtaaksi aikojen saatossa kertyneestä lika- ja moskakerroksesta. Totesin, ettei ole mitään järkeä lähteä yrittämäänkään yli muutaman millin poistamista hiomakoneella vaan se olisi tarvinnut jyrsimen ja siltikin reuna-alueet olisi pitänyt vielä piikata, jotta päästäisiin oikeaan korkotasoon. Nopea neuvottelu itseni kanssa ja jatko oli selvä, laitan lattiaan kauttaaltaan 15mm lattiakipsilevyn, jolloin ei tarvitse tehdä muuta kuin nostaa liesipohja vastaavaan korkoon.

Tämän jälkeen ruuvasin korkoruuvit neljään paikkaan, jotta tietäisin pintaa valaessani lopettaa oikeaan aikaan. Oikean korkomaailman määrittäminen oli helppoa ristiviivalaserin avulla ja ruuvin kannan pinnan sai millilleen oikeaan korkoon ympäröivän lattian mukaisesti.

Seuraavaksi korotusvalettava alue piti muotittaa. Tällä kertaa muotiksi riitti ihan puusoiro, jotka kiinnitin alustaan akryylimassalla, sillä moisen maksimissaan 10mm millin aiheuttama valupaine on sen verran mitätön ettei mitään järeämpää kiinnitystä kannata ajatellakaan.

Kyseessä oleva massa on ominaisuuksiltaan mm. sellaista, että se menee neulanpään kokoisesta reiästä mikäli sille sen mahdollisuuden antaa, joten tiivistämisessä piti olla ehdottoman huolellinen.

Vielä viimeiset valmistelut ennen valua. Pohjan huolellinen imurointi ylimääräisestä pölystä ja tartuntadispersion levittäminen. Tartunta-ainetta pitää olla riittävästi mutta ei kuitenkaan niin paljon, että valettava alue lainehtisi aineesta. Dispersio pitää harjata kiinni alustaan kahdesta syystä: ensinnäkin tällä tavoin varmistutaan siitä, että jäljelle jäänyt pöly sekoittuu dispersioon eikä jää valun irroittavaksi laakerikerrokseksi valun ja vanhan pinnan väliin ja toisekseen, tartunta-ainetta pitää olla joka paikassa, kolossa jne. Soveltuva harja on esimerkiksi kouluharja, joka on riittävän jäykkäharjaksinen mutta siltikin joustava ja siten mukava käsitellä. Pumppupullo on kätevä laitedispersion levittämiseen, silloin voi säädellä eri kohtiin tulevan dispersion määrää mukavasti toisin kuin ämpäristä suoraan kaatamalla tai jotenkin muuten. Osa kohdista imee aineen nopeammin, osa hitaammin, osa enemmän, osa vähemmän jne.

Tartunta-aineen pitää antaa kuivaa tai vähintän nahkoittua kalvomaiseksi pinnaksi ennen valua. Kun dispersio on kuivanut, voi alkaa sekoittamaan valumassaa. Käyttämälläni massalla oli vartin työaika jauhon sekoittamisesta veteen siihen, että ämpärin piti olla tyhjä, joten kiirettä piti. Massa on itsetasoittuvaa mutta nopea työaika johtaa siihen, että massan levittymistä pitää auttaa. Tämän voi tehdä puukapulalla, metallilastatta tai jollain muulla.

Uusi pinta on ohjeiden mukaan päällystyskelpoinen muutamassa tunnissa, mutta onneksi ei sentäs näin kiire ollut. Millin tarkkuus lienee aivan riittävä tällaisessa hommassa...

Koska massaa jäi ylimääräistä, niin tein saman toimenpiteen ruokailutilan vanhalle tulisijapohjalle. Nyt kyseessä ei ollut korotusvalu vaan tarkoitus oli puhtaasti vain tasoittaa alue, jotta lattiapohjan tekeminen olisi helpompaa. Reunoja ei tarvinnut muotittaa eikä tehdä mitään reunan tiivistämisiä, sen verran montulla tuo kohta oli.

Alla kuva keittiön korotusvalusta reunamuottien purun jälkeen. Lopputulos oli ok. Pientä reunahalkeilua tulee väkisin, mutta niillä ei tässä tapauksessa ole mitään  merkitystä.

Ajattelin samaan syssyyn tehdä ruokailutilan puoleisen nurkan kuntoon. Pikanaula on rakentajan paras ystävä näissä tapauksissa. Vetoahan pikanaula ei kestä juuri mitään, mutta kun kyseessä on vain tällainen rakenneosien paikallaanpito, niin toimivat vallan mainiosti. Laitoin puiden alle soirot eristyskaistaa, sillä sitä oli 90m jäljellä alajuoksukorjausten jäljiltä. Vieläkin sitä jäi jäljelle, kai sille jonkun kivan käyttökohteen keksii jossain vaiheessa...

En tarkoituksella heittänyt tuosta kohdasta irroittamaan vanhaa levyä pois, vaan käytin sen uudelleen. Oli kuitenkin täysin ehtaa ja hyväkuntoista filmivaneria.

Kun tarvittavat korjaustoimenpiteet oli tehty, asensin lattiavanerit vielä puuttuville lattian osille. Kuvan yläreunassa näkyy umpeenmuurattu tulisijan liitos hormiin, jonka muurasin umpeen samalla kun muurailin liesituulettimen hormia.

Taas keittiön kimppuun ja nyt vakavammalla mielellä. Näkyviin jäävä muuraus oli myöskin tasoitettu vähän ronskimmalla kädellä ja pikku hiljaa tasoite oli kopoutunut, koska vanhan ajan luujauhopitoinen tasoite ei tunnetusti siedä kosteutta kauhean hyvin ja tuossahan oli ollut liesi vieressä, josta oli keittämisen aikana noussut kuumaa vesihöyryä. Rapsin kopot pois ja tasoitin alueen uudelleen tiilitasoitteella.

Sähkäri kävi kylmäämässä yhden keittiön patterin, joka viime käynnillä jätettiin tarkoituksella päälle. Nyt ilmat oli jo sen verran lämpimämmät ettei jatkuvaa lämmitystä tarvinnut. Olohuoneeseen ja ruokailutilaan kytkettiin pari pistorasiaa toimiviksi, jotta niihin saa tarvittaessa patterit ja toisekseen, pitihän pakastimessa ja jääkaapissa olla virta.

Pääsin purkutöiden kimppuun kunnolla ja kun purin vanhan komeron keittiöstä, niin takaa paljastui vanha kylmäluukku.

Luukku pois ja reikä umpeen uretaanilla.

Sitten pääsinkin koolaamaan seiniä ja vetämään sähköputkia sekä -johtoja.

Katon keskellä kiepillä oleva putki johtoineen tulee sähköistämään saarekkeen. Mietin ensin jossain vaiheessa, että vedän saarekkeen sähköt alakautta lattian alla mutta olisi tarvinnut purkaa saarekkeen kohdalta vielä metri lattiaa puruineen ja siinä vaiheessa mitta oli täynnä purkushowta, joten katon kautta sähköt.

Seuraavaksi kipsilevytyksen vuoro. Keittiöön ei mennyt yhtään kokonaista kipsilevyä vaan kaikki piti jollain tavoin palastella, aikaa meni kymmenisen tuntia levytykseen. Aika häijy mittamaailma...

Seuraavaksi kittaus, nauhoitus sekä nurkkien akryylit.

Koska joku kuitenkin ihmettelee, miksi akryyli nurkkiin, miksei kittaus ja pohjanauha kelpaa. Syy siihen on hyvin yksinkertainen, sillä nurkissa eläminen on voimakkainta juurikin seinän suunnanmuutoksesta johtuen ja kitattuna nurkat halkeilevat ja korjausrumba on koko lailla loputon. Akryyli elää muodonmuutosten mukaan eikä maalipintaan tule ainakaan niin voimakkaita halkeamia. Akryylipaikkaus soveltyy myös betoniseiniin ja maalattuihin tiiliseiniin ja niissä oleviin halkeamiin, pohjatyöt ovat vain hitusen erilaiset.

Ja lopuksi tänään hionta ja pohjamaalaus.

Pohjamaalaus paljastaa kittausvaiheessa tapahtuneet kämmit tai kittauksen kuivumisen jälkeen tulleet muodonmuutokset. Alla olevassa kuvassa näkyy keskellä pohjanauhaa oleva painuma. Saumassa ollut kitti on kuivanut ja kutistunut vetäen saumanauhan montulle. Samaten kuvassa näkyy saumanauhan reunat, merkki siitä, että joko hionta on ollut liian voimakasta ja reunoilla ollut kitti on lähtenyt pois tai sitten kittiä on alunperinkin ollut liian vähän. Näitä asioita ei välttämättä huomaa kittausvaiheessa, hiontavaiheessa tai sen jälkeenkään, mutta kiiltävä maalipinta paljastaa virheet tehokkaasti.

Seuraava vaihe on havaittujen epäkohtien korjaus ja katon koolaus panelia varten. Pintamaalauksen teen vasta koolausten jälkeen, sillä siinä hommassa tullee kolhuja seiniin.

Työvälineiden säilytys:

Eli tela käytön jälkeen kunnon muovipussiin puristaen ylimääräiset ilmat pois; ei mihinkään haperoon k-marketin pussiin tai vastaavaan, sillä niissä välineet kuivavat ja taas on aloitettava hommat kaupan kautta. Telojen ja pensseleiden pesu on tietysti varma tapa siihen, ettei maali kuiva harjaksiin, mutta ongelmana on se, että vesi myös varastoituu harjaksiin vaikka miten yrittäisi kuivata. Ja kun muutama päivä pesun jälkeen aloittaa työt uudelleen, niin ensimmäiset muutama veto tai telaus norottaa vettä ja laimeaa maalia pinnoille. Muovipussisäilytys töimii muutaman viikon jänteellä aivan hyvin ja itselläni tänään oli käytössä kolme-neljä viikkoa sitten pussitetut tela ja pensseli.

Ensi viikko menee reissatessa, joten remppa on tauolla ja mieli saa lepoa. Tosin nyt olisi kauhea draivi tehdä eteenpäin kun koko ajan tulee selkeästi näkyvää valmista jälkeä.