lauantai 23. marraskuuta 2013

Lämpöä, vettä ja vähän olohuonettakin

Muistin päivittäneeni blogin jo ajat sitten, mutten ollutkaan, pahoittelen. Nyt tulee taas jonninmoinen kuvakavalkadi. Edellisen päivityksen jälkeen ajattelin pitää parin viikon tauon, mutta sen pidettyäni iski päälle lenssun, joka kesti vaivaiset kuusi viikkoa. Osa pituudesta selittyy varmasti huonolla syömisellä ja rempan aiheuttamalla ylirasituksella, mutta iso osa räkätaudista johtui myös rakennuspölystä. Perusteellisen imuroinnin jälkeen oireet katosivat ja pääsin taas puuhastelemaan.

10 000 lukijan raja rikkoontui jotain aikaa sitten, siitä kiitos kaikille lukemaan vaivautuneille! Alunperin tarkoitus tällä blogilla oli pitää itselleni remonttipäiväkirjaa, josta saisi aikanaan tehtyä kirjasen muistoksi mitä kaikkea talolle tein ja dokumentiksi mahdollista myyntitilannetta varten ostajille, jotka blogia lukiessaan näkisivät ja toivottavasti ymmärtäisivät mitä kaikkea on tehty, millä tavoin ja missä laajuudessa. Muuton jälkeen luin monia rintamamiestaloihin ja niiden remontteihin liittyviä blogeja ja silloin heräsi ajatus tehdä blogin sisällöstä vähän toisenlainen ja paneutua asioihin hitusen eri tavalla. Olen pyrkinyt selittämään ja perustelemaan tehtyjä toimenpiteitä eri työvaiheineen mahdollisimman selkokielisesti ja perusteellisesti, vaikka usein jälkikäteen tekstejä lukiessani totean, että olisi niitä voinut perustella tai selittää vielä tarkemminkin ja ottaa useamman kuvan, mutta asioiden ollessa itselleni - ainakin suurinpiirtein - selkeitä, tulee välillä oikaistua teksteissä ja toisaalta, tekstit on kirjoitettu välillä hyvinkin nopeasti.

Täytyy pitää mielessä, että äärimmäisen harvoin on olemassa vain yksi ja ainoa oikea ratkaisu ja monesti asiat, joita teen, voisi tehdä myös toisin. Mutta jos soveltaa asioita, niin täytyy myöskin ymmärtää, kuinka ratkaisu poikkeaa lähtötilanteesta tai alkuperäisestä ratkaisumallista ja ymmärtää myös se, että soveltaminen tai ratkaisu täytyy pystyä perustelemaan muutenkin kuin että "näin se on ennenkin/aina tehty" tai "on se ennenkin kestänyt", sillä pieni nyanssiero ratkaisumallissa voi muuttaa asian aivan toisenlaiseksi. Jos tämä blogi on antanut jollekin lukijoista apua, ajatuksia tai ideoita, silloin olen ainakin jollain tasolla onnistunut tavoitteessani. Ja nyt asiaan...

Edellisen päivityksen kuvia katsoessa huomasin, että liesituulettimen yhdestä liitoksesta puuttui teippaus. Se oli homma nro 1 ja se on nyt tehty. Liitososissahan on jo osiin itseensä kuuluvat tiivisteet, mutta normaali käytäntö on myös teipata liitokset, tulee tiiviimpi, mm. koska eritoten putkien päät lommoutuvat herkästi ja silloin niiden tiiveys on liitoksen tekemisen jälkeen vähän mitä sattuu. Teippi viimeistelee liitoksen ja tekee siitä lopullisesti ilmatiiviin.

Tiili- ja puuseinien rajapinta piti saada fiksattua jotenkin ja vaikka ulkonurkkaan tuleekin valkoinen muovinen suojakulmalista, niin samaa en halunnut laittaa sisänurkkaan, olisi tullut vähän kökön näköinen rakenne, joten tilasin peltimieheltä edellisen tilauksen yhteydessä peltikulmat näihin kohtiin. Peltikulmat maalasin samaan harmaan sävyyn kuin tiiliseinänkin, joten eivät pistä silmään niin voimakkaasti. Ennen kiinnitystä porasin pelteihin 4mm reiät ruuveille, jonka jälkeen ruuvaus paikalleen hitusen vinoon ruuvaten, jolloin ruuvi vetää peltikulman tiiviisti paikalleen. Tähän päälle tulee valkoinen muovikulma liimamassalla kiinnitettynä. Liimamassoista sellainen varoituksen sana, että avattu tuubi ei säily pitkään käyttökelpoisena, joko liima ei pidä enää ollenkaan tai sitten pitää näennäisesti ja kuormitettuna liimakiinnitys pettää. Tuli itse testattua tässä yhtenä päivänä ja lopputulos oli, että liima piti kummassakin kiinnityspinnassa hyvin mutta liima itsessään petti. Liimamassa on hyvä kaveri, mutta usein kiinnitys kannattaa varmistaa - ainakin osittain - mekaanisesti mikäli vain mahdollista.


Putkari kävi elokuun lopulla tutkimassa paikat ja samalla hän huomasi kylppäriin menevien putkien liitoksissa vuodon, jota ei aikanaan keittiön lattiaa korjaillessa ollut. Onneksi  paikat oli vielä auki, joten vuoto - onneksi hyvin pieni sellainen - ei ollut tehnyt vahinkoa ja vuotanut vesi oli päässyt haihtumaan huoneilmaan. Vuotavan liitoksen korjaaminen olisi vaatinut isoa suurempia jumppaliikkeitä, kuten keittiön allaskaapiston irroitus ja lattian purku, joten vuotavat putket nipsaistiin poikki ja kylppäriin vedettiin väliaikaiset pexit suoraan jakotukeilta - toimenpiteen myötä sauna poistui käytöstä kokonaan mutta toisaalta, olen viimeksi käyttänyt saunaa jouluna, joten menetys ei ollut kauhea. Lopputuloksena sain vessan viereisen putkihässäkän vexpois, säästyn vessassa kotelohirviön tekemiseltä altaan alle ja samalla tehtiin väliaikainen viritys yläkerran vessan vesiputkille, joka jää aikanaan turhaksi ja piiloon kun yläkerran vessa remontoituu. 

Lähtötilanne:

Lopputilanne:

Alakerran jakotukki ja tuleva kodinhoitotila:

Saunan väliaikaiset viritykset:

Samalla kellarissa häärätessämme säädin lämminvesivaraajalta lähtevän veden lämpötilaksi n. 65° entisen n. 90° sijaan. Vähimmäisvaatimus lämpötilalle on 50°, tyydyttävä taso 55°, joka vähentää oleellisesti mikrobikasvustoa putkistossa ja laitteistossa ja nyt säädetty arvo 65° on määräysten mukainen maksimiarvo käytettävän pesuveden lämpötilalle; eihän kukaan halua polttaa itseään vahingossa ja muistaakseni uudisrakentamisessa noudatetaan n. 60° lämpötilaa lämpimälle käyttövedelle. Kuinka tarkka tuo vanha säädin on, sitä ei kukaan tiedä ja täytyy jossain vaiheessa mitata veden lämpötila. Mutta ennen kaikkea tuo 25° lämpötilan alennus tuottanee aika mukavaa säästöä sähkössä etenkin kun varaaja on n. 20v vanha. Tarttis kyllä uusia sekin jossain vaiheessa. Panin merkille vessan kalusteita tutkiessa, ettei esim. valmistajien ohjeiden mukaan valumarmorialtaita saa altistaa yli 70° lämpötiloille kuin hetkellisesti, mutta näillä näkymin valumarmoria ei ole tulossakaan...

Keittiöön ja olohuoneeseen tuli wanhat mutta toimivat puhelinkaapelit, joista keittiön kaapeli nipsaistiin poikki kaapelimodeemia kytkettäessä. Olohuoneen kaapeli jakautuu kahdeksi, joista toinen pää menee ulkokautta yläkerran makuuhuoneeseen ja tästä puhelinasentaja sanoi, että mikäli alkaa tulla häiriöitä, niin otetaan yläkerran piuha pois, sillä se kuulemma alkaa jostain syystä toimia antennina ja häiritsee yhteyksiä. Joka tapauksessa olohuoneen kaapeli tarvitsi rasian, joka vähän työstämällä meni kurantisti paikalleen ja tähän päälle tulee normaali puhelinpistokkeen kansi.



Takkakin piti slammata ekan kerran, jotta kerrokset ehtivät kuivua kunnolla ennen lämmityskauden alkua. Ensimmäinen tehtävä oli rappausverkon muotoilu takan päälle, sillä wanhan ajan muurari oli muurannut ylimmät tiilet puskuun ja takan vanhassa pinnoitteessa oli selkeä halkeama. Rappausverkko estää tulevaisuudessa halkeaman synnyn tuolle kohdalle, tai ainakin pienentää sitä merkittävästi. Verkon muotoilun jälkeen tiilipinnan imurointi ja sumutus kosteaksi (ei kiiltävän kosteaksi eli märäksi vaan mattapintaiseksi) kahteen kertaan. Primeria tässä ei käytetä, vesi riittää. Sen jälkeen tiilitasoitteen sekoitus ekan kerran, tämän jälkeen sumutus kolmannen kerran, koska vanha rutikuiva tiili imee kosteuden itseensä kuin sieni ja kun massa on seisonut 10 minuuttia, vielä kerran massan pikainen sekoitus, jotta liuenneet sideaineet sekoittuvat massaan ja sitten eikun slammaamaan.



Ensin takan päälle pohjakerros, sen jälkeen rappausverkon asettaminen pohjamassaan ja tämän jälkeen pintakerros verkon päälle. Kun verkko oli peitetty, siirryin sivujen kimppuun. Olin aikanaan keittiön muuraushommien yhteydessä paikannut tiilisaumojen pahimmat kolot, joka itsessään vähentää massan menekkiä ja toisekseen, tasoite ei kuitenkaan ole muurauslaastia. Jälki ei ole priimaa, mutta ensimmäisen tasoituskerran tarkoituskaan ei ollut tehdä näkyvää jälkeä. Seuraavana päivänä tasoitetun pinnan sumutus kosteaksi, jotta massan kehittyminen paranee. Kunhan massa on kuivunut, niin pinnan hionta ja uudelleentasoitus, nyt pidemmällä lastalla, jolloin pinnoista saa paremmin suorat. Massalla on käyttöaikaa kolme tuntia, joten mikään kiire ei slammatessa tullut, olisikohan työhön mennyt ensimmäisestä sumutuksesta ämpärin pesuun noin tunnin verran. Massaa meni täysi 25kg säkillinen, josta jäi yli noin litran verran massaa.


Tiilitasoitteen käytössä pohjan kostutus on oleellisessa asemassa, sama kuin lattiaa tasoittaessakin. Kastelulla sidotaan jäljelle jäänyt irtopöly pintaan kiinni ja kostutetaan pohja, jottei se ime tasoitetta kuivaksi ja siten huononna tasoitteen pintaa ja kestävyyttä. Liika kostutus taas muuttaa tasoitteen vesi-sementtisuhdetta ylimärkään suuntaa ja siten heikentää lujuutta ja lisää halkeilua - aivan samoin kuin lattiatasoitteissakin. Lattiatasoituksesta poiketen tiilitasoitteen jälkihoitona annettava pinnan kevyt sumutus parantaa massan kehittymistä ja pinnan laatua vähentäen halkeilua.

Takan slammauksen jälkeen piti alkaa olohuoneen katon kimppuun ja ensiksi luonnollisesti koolaus. Kattoon oli alunperin laitettu haltex-tyyppinen pikkulevytys, joka oli tikattu pikkunauloilla paikalleen. Parin koepalan poiston jälkeen totesin, etteivät ne siellä alla mitään haittaakaan ja koolasin päälle. Oli nimittäin sen verran tiheässä nauloja, että olisin varmaan vieläkin nyppimässä noita levyjä pois. Koolaus kuten muissakin huoneissa aiemmin.


Olohuoneen katto on nyt paneloitu puoleen väliin, lopun puolikkaan saan tehtyä, kun sähkäri käy tekemässä vähän taikojaan ensin. Lattia on laminaatissa myöskin puoleen väliin, sillä ruokailutilan ja olohuoneen kohdalla oli painumaa, joka piti ensin tasoittaa ennen laminaatin asennusta. Kohta on tasoitettu, siitä ei nyt valitettavasti olekaan kuvaa.

Koska piti vähin erin saada vaihtomestaa, jottei työt tyrehdy niin aloin vaatehuoneen kimppuun. Alunperinhän tuo nyt yksi tila oli oh:n puolella vaatehuone ja eteisen puolella vaatekomero. Purin väliseinän pois ja nyt tila on yhtenäinen.


Tällä hetkellä tilanne on se, että takka on slammattu toiseen kertaan ja mitään estettä oh:n lattialaminaatin asennukselle ei ole ja siinä on puuhaa pimeille illoille. Olohuoneen seinät tarttis pohja- ja pintamaalata ja se on tulevien sadepäivien puuhaa. Vaatehuoneen katto on koolattu ja seuraavaksi seinien koolaus, sen jälkeen kattoon panelit ja seiniin kipsilevyt. Tänään puuhastelin vessan lattian kimpussa ja siinä tilanne on se, että huomenna saan laitettua lattiaan ensimmäiset levykerrokset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti