Lämpöä, vettä ja vähän olohuonettakin

Muistin päivittäneeni blogin jo ajat sitten, mutten ollutkaan, pahoittelen. Nyt tulee taas jonninmoinen kuvakavalkadi. Edellisen päivityksen jälkeen ajattelin pitää parin viikon tauon, mutta sen pidettyäni iski päälle lenssun, joka kesti vaivaiset kuusi viikkoa. Osa pituudesta selittyy varmasti huonolla syömisellä ja rempan aiheuttamalla ylirasituksella, mutta iso osa räkätaudista johtui myös rakennuspölystä. Perusteellisen imuroinnin jälkeen oireet katosivat ja pääsin taas puuhastelemaan.

10 000 lukijan raja rikkoontui jotain aikaa sitten, siitä kiitos kaikille lukemaan vaivautuneille! Alunperin tarkoitus tällä blogilla oli pitää itselleni remonttipäiväkirjaa, josta saisi aikanaan tehtyä kirjasen muistoksi mitä kaikkea talolle tein ja dokumentiksi mahdollista myyntitilannetta varten ostajille, jotka blogia lukiessaan näkisivät ja toivottavasti ymmärtäisivät mitä kaikkea on tehty, millä tavoin ja missä laajuudessa. Muuton jälkeen luin monia rintamamiestaloihin ja niiden remontteihin liittyviä blogeja ja silloin heräsi ajatus tehdä blogin sisällöstä vähän toisenlainen ja paneutua asioihin hitusen eri tavalla. Olen pyrkinyt selittämään ja perustelemaan tehtyjä toimenpiteitä eri työvaiheineen mahdollisimman selkokielisesti ja perusteellisesti, vaikka usein jälkikäteen tekstejä lukiessani totean, että olisi niitä voinut perustella tai selittää vielä tarkemminkin ja ottaa useamman kuvan, mutta asioiden ollessa itselleni - ainakin suurinpiirtein - selkeitä, tulee välillä oikaistua teksteissä ja toisaalta, tekstit on kirjoitettu välillä hyvinkin nopeasti.

Täytyy pitää mielessä, että äärimmäisen harvoin on olemassa vain yksi ja ainoa oikea ratkaisu ja monesti asiat, joita teen, voisi tehdä myös toisin. Mutta jos soveltaa asioita, niin täytyy myöskin ymmärtää, kuinka ratkaisu poikkeaa lähtötilanteesta tai alkuperäisestä ratkaisumallista ja ymmärtää myös se, että soveltaminen tai ratkaisu täytyy pystyä perustelemaan muutenkin kuin että "näin se on ennenkin/aina tehty" tai "on se ennenkin kestänyt", sillä pieni nyanssiero ratkaisumallissa voi muuttaa asian aivan toisenlaiseksi. Jos tämä blogi on antanut jollekin lukijoista apua, ajatuksia tai ideoita, silloin olen ainakin jollain tasolla onnistunut tavoitteessani. Ja nyt asiaan...

Edellisen päivityksen kuvia katsoessa huomasin, että liesituulettimen yhdestä liitoksesta puuttui teippaus. Se oli homma nro 1 ja se on nyt tehty. Liitososissahan on jo osiin itseensä kuuluvat tiivisteet, mutta normaali käytäntö on myös teipata liitokset, tulee tiiviimpi, mm. koska eritoten putkien päät lommoutuvat herkästi ja silloin niiden tiiveys on liitoksen tekemisen jälkeen vähän mitä sattuu. Teippi viimeistelee liitoksen ja tekee siitä lopullisesti ilmatiiviin.

Tiili- ja puuseinien rajapinta piti saada fiksattua jotenkin ja vaikka ulkonurkkaan tuleekin valkoinen muovinen suojakulmalista, niin samaa en halunnut laittaa sisänurkkaan, olisi tullut vähän kökön näköinen rakenne, joten tilasin peltimieheltä edellisen tilauksen yhteydessä peltikulmat näihin kohtiin. Peltikulmat maalasin samaan harmaan sävyyn kuin tiiliseinänkin, joten eivät pistä silmään niin voimakkaasti. Ennen kiinnitystä porasin pelteihin 4mm reiät ruuveille, jonka jälkeen ruuvaus paikalleen hitusen vinoon ruuvaten, jolloin ruuvi vetää peltikulman tiiviisti paikalleen. Tähän päälle tulee valkoinen muovikulma liimamassalla kiinnitettynä. Liimamassoista sellainen varoituksen sana, että avattu tuubi ei säily pitkään käyttökelpoisena, joko liima ei pidä enää ollenkaan tai sitten pitää näennäisesti ja kuormitettuna liimakiinnitys pettää. Tuli itse testattua tässä yhtenä päivänä ja lopputulos oli, että liima piti kummassakin kiinnityspinnassa hyvin mutta liima itsessään petti. Liimamassa on hyvä kaveri, mutta usein kiinnitys kannattaa varmistaa - ainakin osittain - mekaanisesti mikäli vain mahdollista.

Putkari kävi elokuun lopulla tutkimassa paikat ja samalla hän huomasi kylppäriin menevien putkien liitoksissa vuodon, jota ei aikanaan keittiön lattiaa korjaillessa ollut. Onneksi  paikat oli vielä auki, joten vuoto - onneksi hyvin pieni sellainen - ei ollut tehnyt vahinkoa ja vuotanut vesi oli päässyt haihtumaan huoneilmaan. Vuotavan liitoksen korjaaminen olisi vaatinut isoa suurempia jumppaliikkeitä, kuten keittiön allaskaapiston irroitus ja lattian purku, joten vuotavat putket nipsaistiin poikki ja kylppäriin vedettiin väliaikaiset pexit suoraan jakotukeilta - toimenpiteen myötä sauna poistui käytöstä kokonaan mutta toisaalta, olen viimeksi käyttänyt saunaa jouluna, joten menetys ei ollut kauhea. Lopputuloksena sain vessan viereisen putkihässäkän vexpois, säästyn vessassa kotelohirviön tekemiseltä altaan alle ja samalla tehtiin väliaikainen viritys yläkerran vessan vesiputkille, joka jää aikanaan turhaksi ja piiloon kun yläkerran vessa remontoituu. 

Lähtötilanne:

Lopputilanne:

Alakerran jakotukki ja tuleva kodinhoitotila:

Saunan väliaikaiset viritykset:

Samalla kellarissa häärätessämme säädin lämminvesivaraajalta lähtevän veden lämpötilaksi n. 65° entisen n. 90° sijaan. Vähimmäisvaatimus lämpötilalle on 50°, tyydyttävä taso 55°, joka vähentää oleellisesti mikrobikasvustoa putkistossa ja laitteistossa ja nyt säädetty arvo 65° on määräysten mukainen maksimiarvo käytettävän pesuveden lämpötilalle; eihän kukaan halua polttaa itseään vahingossa ja muistaakseni uudisrakentamisessa noudatetaan n. 60° lämpötilaa lämpimälle käyttövedelle. Kuinka tarkka tuo vanha säädin on, sitä ei kukaan tiedä ja täytyy jossain vaiheessa mitata veden lämpötila. Mutta ennen kaikkea tuo 25° lämpötilan alennus tuottanee aika mukavaa säästöä sähkössä etenkin kun varaaja on n. 20v vanha. Tarttis kyllä uusia sekin jossain vaiheessa. Panin merkille vessan kalusteita tutkiessa, ettei esim. valmistajien ohjeiden mukaan valumarmorialtaita saa altistaa yli 70° lämpötiloille kuin hetkellisesti, mutta näillä näkymin valumarmoria ei ole tulossakaan...

Keittiöön ja olohuoneeseen tuli wanhat mutta toimivat puhelinkaapelit, joista keittiön kaapeli nipsaistiin poikki kaapelimodeemia kytkettäessä. Olohuoneen kaapeli jakautuu kahdeksi, joista toinen pää menee ulkokautta yläkerran makuuhuoneeseen ja tästä puhelinasentaja sanoi, että mikäli alkaa tulla häiriöitä, niin otetaan yläkerran piuha pois, sillä se kuulemma alkaa jostain syystä toimia antennina ja häiritsee yhteyksiä. Joka tapauksessa olohuoneen kaapeli tarvitsi rasian, joka vähän työstämällä meni kurantisti paikalleen ja tähän päälle tulee normaali puhelinpistokkeen kansi.

Takkakin piti slammata ekan kerran, jotta kerrokset ehtivät kuivua kunnolla ennen lämmityskauden alkua. Ensimmäinen tehtävä oli rappausverkon muotoilu takan päälle, sillä wanhan ajan muurari oli muurannut ylimmät tiilet puskuun ja takan vanhassa pinnoitteessa oli selkeä halkeama. Rappausverkko estää tulevaisuudessa halkeaman synnyn tuolle kohdalle, tai ainakin pienentää sitä merkittävästi. Verkon muotoilun jälkeen tiilipinnan imurointi ja sumutus kosteaksi (ei kiiltävän kosteaksi eli märäksi vaan mattapintaiseksi) kahteen kertaan. Primeria tässä ei käytetä, vesi riittää. Sen jälkeen tiilitasoitteen sekoitus ekan kerran, tämän jälkeen sumutus kolmannen kerran, koska vanha rutikuiva tiili imee kosteuden itseensä kuin sieni ja kun massa on seisonut 10 minuuttia, vielä kerran massan pikainen sekoitus, jotta liuenneet sideaineet sekoittuvat massaan ja sitten eikun slammaamaan.

Ensin takan päälle pohjakerros, sen jälkeen rappausverkon asettaminen pohjamassaan ja tämän jälkeen pintakerros verkon päälle. Kun verkko oli peitetty, siirryin sivujen kimppuun. Olin aikanaan keittiön muuraushommien yhteydessä paikannut tiilisaumojen pahimmat kolot, joka itsessään vähentää massan menekkiä ja toisekseen, tasoite ei kuitenkaan ole muurauslaastia. Jälki ei ole priimaa, mutta ensimmäisen tasoituskerran tarkoituskaan ei ollut tehdä näkyvää jälkeä. Seuraavana päivänä tasoitetun pinnan sumutus kosteaksi, jotta massan kehittyminen paranee. Kunhan massa on kuivunut, niin pinnan hionta ja uudelleentasoitus, nyt pidemmällä lastalla, jolloin pinnoista saa paremmin suorat. Massalla on käyttöaikaa kolme tuntia, joten mikään kiire ei slammatessa tullut, olisikohan työhön mennyt ensimmäisestä sumutuksesta ämpärin pesuun noin tunnin verran. Massaa meni täysi 25kg säkillinen, josta jäi yli noin litran verran massaa.

Tiilitasoitteen käytössä pohjan kostutus on oleellisessa asemassa, sama kuin lattiaa tasoittaessakin. Kastelulla sidotaan jäljelle jäänyt irtopöly pintaan kiinni ja kostutetaan pohja, jottei se ime tasoitetta kuivaksi ja siten huononna tasoitteen pintaa ja kestävyyttä. Liika kostutus taas muuttaa tasoitteen vesi-sementtisuhdetta ylimärkään suuntaa ja siten heikentää lujuutta ja lisää halkeilua - aivan samoin kuin lattiatasoitteissakin. Lattiatasoituksesta poiketen tiilitasoitteen jälkihoitona annettava pinnan kevyt sumutus parantaa massan kehittymistä ja pinnan laatua vähentäen halkeilua.

Takan slammauksen jälkeen piti alkaa olohuoneen katon kimppuun ja ensiksi luonnollisesti koolaus. Kattoon oli alunperin laitettu haltex-tyyppinen pikkulevytys, joka oli tikattu pikkunauloilla paikalleen. Parin koepalan poiston jälkeen totesin, etteivät ne siellä alla mitään haittaakaan ja koolasin päälle. Oli nimittäin sen verran tiheässä nauloja, että olisin varmaan vieläkin nyppimässä noita levyjä pois. Koolaus kuten muissakin huoneissa aiemmin.

Olohuoneen katto on nyt paneloitu puoleen väliin, lopun puolikkaan saan tehtyä, kun sähkäri käy tekemässä vähän taikojaan ensin. Lattia on laminaatissa myöskin puoleen väliin, sillä ruokailutilan ja olohuoneen kohdalla oli painumaa, joka piti ensin tasoittaa ennen laminaatin asennusta. Kohta on tasoitettu, siitä ei nyt valitettavasti olekaan kuvaa.

Koska piti vähin erin saada vaihtomestaa, jottei työt tyrehdy niin aloin vaatehuoneen kimppuun. Alunperinhän tuo nyt yksi tila oli oh:n puolella vaatehuone ja eteisen puolella vaatekomero. Purin väliseinän pois ja nyt tila on yhtenäinen.

Tällä hetkellä tilanne on se, että takka on slammattu toiseen kertaan ja mitään estettä oh:n lattialaminaatin asennukselle ei ole ja siinä on puuhaa pimeille illoille. Olohuoneen seinät tarttis pohja- ja pintamaalata ja se on tulevien sadepäivien puuhaa. Vaatehuoneen katto on koolattu ja seuraavaksi seinien koolaus, sen jälkeen kattoon panelit ja seiniin kipsilevyt. Tänään puuhastelin vessan lattian kimpussa ja siinä tilanne on se, että huomenna saan laitettua lattiaan ensimmäiset levykerrokset.

Keittiötä ja ruokailutilaa vol. 2

Päivitänpäs blogia jo nyt, niin ei tule niin pitkää tarinaa kerralla. Edellisen päivityksen jälkeinen viikko meni täysin päivätyöhön liittyvän kiireprojektin kimpussa, mutta sen jälkeen pääsin taas remppailemaan. Mutta nyt keittiössä on sähköt, vain vesi puuttuu.

Eka homma taas hommiin päästyä oli liesituulettimen hormin kytkentä. Hormikotelossa olevan putken asennusaikaan en vielä tiennyt millainen liesituuletin tulee, joten putken sijainti turvallisesti keskelle. Liesituulettimen asennuksen yhteydessä piti laittaa kaksi 45 asteen kulmaa, jotta kanavat sai kytkettyä toisiinsa.

Ylätäytettä varten piti hormikotelon alareunaan saada tuet. Tekaisin tukikappaleet kalustelevysahauksista jääneistä soiroista ja laitoin ne liimakitillä kiinni koteloon sekä kaapin yläreunaan.

Samalla kun pikkuhommia tein, niin korkeiden kaappien ja sivutäytteen raon peittämiseksi palaset mdf-panelia. Tämä siksi, ettei kaapin päälle mahdollisesti varastoitu pikkutavara putoa kaapin ja seinän väliin tavoittamattomiin. Soiron kumpaankin päähän hengitysrako, jottei kaapin ja seinän väli umpioidu.

Kuten joskus aiemmin mainitsin, niin ruokailutilan olohuoneen puoleisen oviaukon tienoo on painunut syystä tai toisesta. Päätin tasoittaa kyseisen kohdan, joten ei muuta kuin asian kimppuun, ensin tasoitettavan alueen määritys.

 Sen jälkeen isompien roskien harjaus, pölyjen imurointi, primerointi (työkaluina jälleen pumppupullo ja kouluharjan pätkä) ja ensimmäinen kerros tasoitetta. Massa oli jälleen kerran itsetasoittuvaa, joten reunamuotit ja lattiavanerin rakojen tukkiminen olivat olennaisessa osassa, reunamuotit pellistä ja reunojen tiivistäminen sekä vanerin rakojen tukkiminen akryylillä. Akryylin kuivamisen jälkeen vaneripinnan primerointi, massan sekoitus ja lattiatasoitus. Kaikki ok tähän asti. Koska massan valmistaja ei suosittele tälle massalle yli 10mm tasoituksia kerralla, päätin tasoittaa alueen kahdella kerralla varmuuden vuoksi ja seuraavana päivänä uusi tasoitus.

Koitti toisen tasoituskerran vuoro. Pikainen pölyjen imurointi, alustan primerointi, massan sekoitus ja lattian tasoitus. Nyt aloin ihmettelemään, kun massa jämähtikin jo työstön aikana eikä tasoittunut kunnolla, vaikka luvattu 20min työaika ei ollut täynnä. Viedessäni lilluämpäriä ulos tajusin syynkin: ulko-ovi oli jäänyt auki ja aiheuttanut vetoa sisätiloihin johtaen massan ylinopeaan kehittymiseen, (mentaali)hakkasin päätäni ovenkarmiin kunnes (mentaali)sälöt lentelivät karmista ja moitin itseäni moisesta huolimattomuudesta, sillä työohjeet käskevät selkeästi välttää vetoa. Tässä vaiheessa peli oli jo menetetty (maksimityöajan jälkeen massaan ei saa enää koskea, koska sen sitoutuminen häiriintyy eikä lopputulos ole välttämättä mitä pitäisi) ja kauhuissani odotin lopputuloksen laatua. Alla kuva toisen tasoituskerran jälkeen kun massa on vielä märkää. Kuvaa katsomalla näkee tulevien - ja jälkikäteen hiottavien - harjanteiden paikat.

Seuraavana päivänä linjarin kanssa tasoitetun alueen tarkistus ja vaurioiden laajuuden toteaminen. Ei auttanut itku markkinoilla, vaan piti ottaa rahina käteen ja alkaa hiomaan kukkuloita pois. Hioin reilun kaksi tuntia ja päätin lopettaa siihen siltä päivältä. Ketutti sen verran.

 Seuraavana päivänä otin linjarin ja vatupassin käteeni, asetin lattialle ja suljin silmäni odottaen pahinta. Avasin varovasti silmäni ja totesin kuplan olevan nätisti viivojen välissä. En uskonut silmiäni, joten vaihdoin vatupassin toiseen ja tarkistin uudelleen, totta se oli.

Sama tarkistus toiseen suuntaan oven vieressä, siellä kupla oli myöskin viivojen välissä vaikkei ollutkaan kauniisti keskellä. Tällä poikkeamalla on n. 2mm vaikutus vaakasuoruuteen 2,5m linjarin matkalla ja oltiin nätisti toleranssien sisällä.

Seuraavaksi piti tasoittaa reuna-alueille jääneet 1-2mm pykälät sekä keskialueen montut, jonka jälkeen pääsisi laminaattiasennuksen kimppuun. Tasoituksen jälkeen reunamuotit pihdeillä nyhtäisten pois eikä tullut edes tasoitettavia reunalohkeamia. Tasoituksen jälkeisenä päivänä vielä uudelleentasoitettujen alueiden kevyt hionta roiskeista ja riisteistä, sen jälkeen imurointi ja laminaatin alusmateriaalin asennus.

Käyttämäni massa oli Vetonit 3300, joka soveltuu mm. puualustalle ja tarttuu alustaan kuin tauti, etenkin primeroituun. Massa on kuituvahvisteista, joten se kestää suhteellisen hyvin alustan elämisestä sekä käytöstä aiheutuvaa muodonmuutosta ja vaikka väkisin halkeileekin joustavalla alustalla, se ei ala rapista pintamateriaalin alla. Ja mikä parasta, sen voi päällystää jo vuorokauden kuluttua tasoittamisesta vaikka tasoitepaksuus olisi maksimipaksuuden verran. Alla kuva lopullisesta tasoituksesta.

Laminaatin alle laitoin 3mm tekstiilihuovan, jonka joskus jo perustelinkin eli koska vanhan lattiapinnan alla on sahanpuru, en halua estää sen hengittämistä ja alusmateriaalin tulee olla sen mukainen. Paksuudesta johtuen saumat puskuun eikä limiin ja niittaamalla sieltä täältä kiinni lattialautoihin. Paksuus poistaa myös pienten pohjapoikkeamien vaikutusta, joten alustan ei tarvitse olla ihan millintarkasti pykälätön. Niittien loputtua kiinnitys nurkista lattiaan liimakittitäplillä ettei kangas vaeltelisi laminaattiasennuksen aikana. Samaa huopaa käytetään mm. askeläänieristeenä parkettien ja laminaattien alla, joten laminaatin päällä askeltaminen on mukavan pehmeää ja joustavaa.

Lattiakipsilevyt asensin puskuun, sillä materiaali ei juurikaan elä eikä myöskään narise. Kiinnitys suoraan vanhoihin lattialautoihin EK-kipsiruuveilla, ruuviväli reunoilla n. 200mm ja keskialueilla n. 300mm. Ohjeen mukainen kiinnitys olisi k600mm, mutta tiheämpi ruuvaus reunoilla eliminoi reunojen kupruilua, koska alusta ei ollut täysin tasainen. Ostin kuusi levyä, joista jäi hukkaa yhteensä n. puolen levyn verran eri kokoisia soiroja ja nämä soirot säästin, sillä niistä saa näppärästi tehtyä vessan lattialämmityskaapeleita varten johtourat. Levyasennuksessa ei ole sinänsä mitään ihmeellistä, hukka minimoituu sillä, että lattiaan voi laittaa palan kuin palan, kunhan sen saa ruuvattua paikalleen ja levynpala säilyy ehjänä, tietenkään mitään palapeliä ei ehdoin tahdoin kannata tehdä. Itse jouduin tekemään pienet fyllipalat lieden ja apk:n kalusteiden nurkkiin, muuten sain levytyksen tehtyä ihan järkevistä, noin puolen levyn kokoisista kappaleista. Lattiakipsilevy nosti keittiön lattian pintaa 15mm ja onneksi laitoin ruokailutilan lattiaan 12mm vanerit, sillä nyt säästyin ärsyttävältä pykälältä enkä tarvitse kynnyksen kohtaan eritasolistaa tjms vaan normaali saumalista käy.

Käyttämäni laminaatti on 8mm käyttöluokan 32 (konttorilaatu, jossa pinta on normaalilaatua kestävämpi) lukkoponttilaminaatti, sävy punapyökki. Alunperin tarkoitus oli laittaa kirsikansävyinen laminaatti, mutta paljastui, että hintamaailma ja toimitusajat liikkuivat sellaisissa sfääreissä, että päätin tyytyä toiseen, melkein vastaavantyyppiseen sävyyn.

Laminaatin reunoille jätin liikuntavaraa 8-10mm, paikoitellen tuli vähän vähemmänkin, mutta kosteissa kesäolosuhteissa asentaessa sillä ei ole merkitystä, sillä ainoa suunta, johon parketti/laminaatti elää tulevaisuudessa on poispäin reunoilta. Mikäli jatkossa ilmenee kinnaamista tai jopa laminaatin pullistelua, otan siltä kohtaa jalkalistan irti ja kasvatan rakoa, ei ole iso juttu. Virhe, jonka moni tekee, on laittaa parketin elämisvaraan sähköjohdot, kaiuttimien tjms. ohuilla piuhoilla ei ole merkitystä. Johto on juuri sen verran paksua, että se käytännössä nollaa parketin liikevaran kyseisellä sivulla ja jos pintarakenne ei pääse elämään toiseen suuntaan, alkaa se pullistella. Jos johtoja pitää kuljettaa huonetilassa lattiarajassa, parempi ratkaisu on johtouralista.

Parketti-/laminaattiasennuksen aikana oikea jalkine on sukka, sillä kengänpohja - etenkin turvakengän - on tunnoton kaikelle, joka voi naarmuttaa valmista pintaa. Vaikka yrittäisi kuinka varovasti kävellä, niin jossain vaiheessa tulee hetki, että päkiä tai kantapää pyörähtää vähän ja eipä tarvita kuin ihan pikkuriikkinen kivenmuru, paljas kuparijohdon pätkä tjms, niin parketissa on naarmu samantien ja yleensä vielä sellainen, että sen näkee. Kolhujen paikkaukseen soveltuu mm. erilaiset kolvattavat pastat, mutta naarmua ei yleensä saa piiloon millään.

Lieden sivuillehan ei yleensä mahdu jalkalista ja jollain laminaatin raot pitää peittää, joten peltimiehelle tilaus ja valkoista kulmapeltiä rakojen päälle:

Seuraavaksi muutama kuva vähän valmiimmasta ruokailutilasta ja keittiöstä, nyt ilman salamaa otettuna:

Seinien vaaleista värisävyistä johtuen maalin takaa paistaa paikoitellen kitti ja ne seinät pitäisi maalata vielä kerran, sillä kaksi maalikerrosta ei riitä peittämään tummempia kohtia. Tämän suhteen tein päätöksen, että koska työt on tehty pääosin kesäkostealla, niin teen uusintamaalaukset vasta ensimmäisen lämmityskauden jälkeen keväämmällä. Kun kosteita rakenteita aletaan kuivattaa, tulee halkeamia väkisin, joten uusintamaalaus tällä hetkellä olisi aivan turha toimenpide ja keväällä saa paikattua sekä maalattua kaikki halkeamatkin samaan syssyyn.

On se vaan hassua yrittää rakentaa melkein millintarkasti parin sentin tai reilun tuuman tarkkuudella rakennettuun taloon. Täytyy yrittää sitkeästi unohtaa millinviilaaminen sekä nykyohjeet alustojen suoruuksista, rakenteiden toleransseista yms mutta silti tehdä kuitenkin parhaansa mukaan laadukkaanoloista jälkeä siten, ettei jo rakennusrungosta lähtöisin olevat mittaheitot näkyisi lopputuloksessa...ainakaan kovin räikeästi. Välillä haastava mutta siltikin omalla tavallaan hauska prosessi.

Ja koska kukaan ei ole täydellinen, niin listaanpa tähän hetkeen mennessä remontissa sattuneet ja tapahtuneet käpyt, kämmit sekä itsestä aiheutuneet v-käyrän nostattajat:

Käpyt ja kämmit:

• keittiön allaskaapin viemärin reikä halkaisijansa verran viemäristä sivussa -> paikkopala
• keittiön allaskaapissa apk:n pistorasian reikä 3mm liian iso -> levyseinärasia hulahti läpi heittämällä -> paikkopala pienemmällä reiällä, jolloin rasian sai nätisti kiinni
• keittiön ruokailutilan puoleisen oviaukon pielestä unohtui valokatkaisijan rasia -> olisi pitänyt vetää pintavetona, koska huomasin vasta katon paneloinnin jälkeen -> olen siis toistaiseksi ilman tuota katkaisijaa

V-käyrä -osasto:

• ruokailutilan lattiaa tasoittaessa ovi jäi auki -> massa jässähti ennen aikojaan -> ei tasoittunut kunnolla vaan jäi hiottavia kukkuloita sekä uudelleentasoitettavia alueita -> ketutus, turhaa työtä ja muutama litra turhaa hikeä

Summa summarum, yllättävän vähän tullut kaikkea lopullisessa vaiheessa näkyvää tai käyttöön vaikuttavaa kämmiä, vaikka välillä onkin tullut tehtyä töitä sellaisessa mielentilassa, jolloin olisi parempi vain olla tekemättä mitään. Nuo edellä mainitutkin ovat hyvin pieniä ja mitättömiä ja niistä on aivan turha marista.

Loppuun muutama elämän tosiasia remontoijalle:
- jos taskussa on useampi kuin yksi avainnippu, tarvittava nippu on _aina_ alimmaisena taskun pohjalla ja sitä kaivaessa päällimmäiset niput tippuvat maahan, usein lätäkköön tai hankeen,
- jos pitää sirkkelöidä ulkona, niin juuri sillä hetkellä:

• sataa vettä,
• on tyyntä ja pöly jää pyörimään nenän ympärille
• tuulee päin naamaa tuoden pölyt nenään tai mikäli tuulee sirkkelöijän takaa, juuri sirkkelöinnin hetkellä tulee tyyni hetki ja palataan kohtaan kaksi tai vaihtoehtoisesti juuri sirkkelöinnin hetkellä tulee mystinen tuulenpyörre, joka kuljettaa purut suoraan sieraimiin

- levytöitä tehdessä tuulee sitä navakammin, mitä suurempi levy on kannettavana ja toisekseen, mitä kankeampi/vaikeammin pyöriteltävä/isompi levynkappale on kuljetettavana sisällä, sitä pyöreämpi kappale sattuu tukijalan alle jossain vaiheessa esim. sähköputki, pex-suojaputki tjms,
- laittaessa roskia pussiin, pussin reuna hulahtaa vinoon juuri sillä hetkellä, kun rikkalapio tyhjenee ja roskat valahtavat pussin päälle tai viereen; tapahtuman todennäköisyys on sitä suurempi mitä laajemmalle leviävää tai hienojakoisempaa roskaa ollaan pussittamassa.

Keittiötä ja ruokailutilaa...

Lomat tuli pidettyä ja koitti ankea paluu työelämän pariin. Lomalla nakertelin rempan kimpussa varmaan 1,5-2 viikkoa, pitihän sitä vähän lomaillakin.

Ensi alkuun edelliseen päivitykseen vähän lisäystä. Poikittain kulkevien palkkien välissä huomaatte pienet palikat, joiden tarkoitusta en kertonut. Kun palkin käyttöaste on korkea, niin sillä on taipumus värähdellä dynaamisen kuormituksen, esim. askelluksen, vaikutuksesta. Nämä pienet ja mitättömät palikat vähentävät värähtelyä todella paljon, kannattaa kokeilla, jos vain mahdollista. Kuvan yläreunassa olevat palkit on jätetty ilman välitukia, sillä palkkien käyttöaste oli muistaakseni jossain 40-50% kieppeillä eivätkä ne värähtele juuri ollenkaan.

Ensimmäinen homma edellisen blogipäivityksen jälkeen oli keittiön alakaappien kiinnitys. Siinä ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, ainoa huomioitava seikka oli korottaa kaappeja 15mm ylöspäin vanhan liedenpohjan korkeusasemasta johtuen. Korotus luonnistui sujuvasti 15mm vanerilla, leikkasin soirot, jotka asensin kaappien runkojen kohdalle ja kiinnitin ne ruuvein.

Niin paljon houkutti pintamaalipurkki silmien alla, että piti maalailla keittiöön ensimmäinen pintamaalikerros ennen kattokoolausten asennusta. Värisävyksi valitsin Tikkurilan sävyn H303, josta pieni varoituksen sana. Sävy on värikartassa tummempi kuin luonnossa, jossa se on oikeasti vaaleankeltainen, mutta omalla kohdalla tämä sävyero ei haitannut, vaan itse asiassa paransi keittiön valoisuutta. Käy edelleen hyvin yhteen myös kalusteiden ja harmaan muurin kanssa.

Pintamaalauksen jälkeen katon koolausten kimppuun. Kattopaneliksi valkkasin valkoisen mdf-panelin kooltaan 8x175 ja tämä johti siihen, että koska paksuus oli 8mm, niin koolausten jaoksi tuli 300mm ja koko 25x50. Paksummilla paneleilla voi käyttää k400 jakoa tai mitä valmistaja sitten suositteleekaan. Koska olin asentanut sähköjohdot ennen koolauksia, päätin unohtaa ristiinkoolauksen ja hoidin homman 25x50x100mm korotuspaloilla, jolloin sähköputkien sijainnilla ei ollut merkitystä. Korotuspalojen jako myöskin k300 kiinnityksestä kiinnitykseen.

Kiinnitykset tein 5x80 ruuveilla, jolloin yksi ruuvi riitti kiinnittämään koolingin sekä korotuspalan ja ruuvi meni takuuvarmasti kokonaan myös vanhan paneelin läpi. Suoraan altapäin kiinnittäessä huomasin sellaisen ilmiön, että kiinnitysruuvi korkkasi välillä hyvin herkästikin ja sen kantokykyyn ei voinut luottaa 100% varmuudella. Sitten keksin ruuvata ruuvit hitusen vinoon, jolloin lujuusopillisesti tulee myös leikkausvoimaa pelkän vedon lisäksi, mutta ennen kaikkea ruuvit alkoi pitää kummasti paremmin. Kunnon pidon huomaa siitä, että ruuvattavan ruuvin kanta painuu kiinnitettävään materiaaliin eikä pelkästään pyörähdä tyhjää.

Ennen saarekkeen asennusta oli parasta paneloida katto, sillä saareke olisi haitannut työn etenemistä merkittävästi. Ja toisekseen, piti alkaa saada vähän tilaa liikkuakin. Reunoille jätin n. 10mm liikuntaraot, mutta näin kesäkostealla siitä olisi voinut vähän tinkiäkin.

Kun katto oli paneloitu, tuli saarekkeen kalusteasennuksen vuoro. Kalusteita toisiinsa kiinnittäessä hyvä tapa on esikiinnittää ne puristimilla toisiinsa ja ruuvata kiinni sen jälkeen. Oven puolella näkyy ylälistassa reikä, sillä porasin listaan kolme 10mm reikää, jotta massiivipuutaso pääsee elämään eikä halkeisisi (puu elää paljon voimakkaammin syyn poikkisuunnassa kuin pituussuunnassa ja siksi liikkeen salliminen on tärkeää). Tason kiinnitin takareunasta 4mm wronic-ruuveilla ja kalustekulmilla, etureunan kiinnitys 5x40, joihin prikat. Sama menetelmä oli muiden työtasojen kohdalla.

Näiden hommien jälkeen ruokailutilan kimppuun. Ensin kittaus ja nauhoitus, sen jälkeen pohjamaalaus ja pintamaali. Katon koolaus vastaavasti kuten keittiössä ja paneli myöskin sama. Kattoa koolatessa huomasin saumojen vielä kaipaavan vielä vähän kittiä päälleen, joten ei auttanut muu kuin paklata vielä kerran. Monikaan tuskin olisi moisia käpyjä huomannut, mutta kun oma silmä ne huomasi, niin korjattavahan ne oli.

Ruokailutilan värisävy on Tikkurilan Symphony J304, joka taas kerran poikkeaa värilastusta, tosin vähemmän kuin keittiön sävy. Mikä tässä sävyssä on mielenkiintoinen, niin suorassa valossa se on kuvan mukainen keltainen, mutta kun valon suunta muuttuu vinoksi, niin sävy muuttuu lämpimän oranssiksi. Tämä ominaisuus ei minua haittaa, päinvastoin, luo enemmän tunnelmaa ruokailutilaan illan pimetessä.

Seuraavaksi vanhan tiiliseinän kimppuun. Alunperin meinasin rapsia kopot pois, mutta koska seinässä ei ollut halkeaman halkeamaa, niin päädyin vain maalaamaan päälle. Tarkoitus ei ollut tasoittaa kuin pahimmat montut mutta kun tänään katsoin kahteen kertaan pintamaalattua seinää, niin päädyin tasoittamaan loputkin ja huomenna  pintamaalikerrosten vuoro. Käyttämäni harmaan sävy on sama kuin keittiössä eli Tikkurilan Symphony M499 ja se paljastaa, etenkin vinovalossa, kaikki mauhdolliset pinnan epätasaisuudet. Tosin olisin voinut käyttää jotain mattapintaista maalia Remontti-Ässän sijaan, esim. Harmonya, mutta on tuossakin puolensa.

Viikon mittaan nykertelin kaikkea pientä, sillä sähkömies tulee maanantaina kytkemään keittiöön ja ruokailutilaan sähköt. Hain tiistaina kalustetoimittajalta välitilalaminaatin, joka jäi sinne varastoon kun aikanaan törmäsin aiemmin mainittuun lahovaurioon ja kalusteasennus viivästyi. Laminaatin kiinnitys kipsilevyyn ihan vaan nopealla liimamassalla. Alareunaan (ja ylipäätään silikoonattaviin kohtiin) jätin 2-3mm raon, jotta silikoni tunkeutuu kunnolla rakoon. Tässä hyvä kiilapala oli mdf-levyn urospontin suikale, joka nosti välitilalaminaatin sopivasti irti työtasosta.

Tänään oli vuorossa pikkuhommia, jotka nekin täytyy saada tehtyä jossain vaiheessa. Yksi niistä oli tason ja altaan silikoonaus. Mikäli on yhtään epävarma omista kittaustaidoistaan, niin katsii laittaa teipit rajaamaan kitattava alue. Itse tein siten, että jätin teipin ja kitattavan pinnan väliin n. 2-3mm välin, että liittymästä saa juohevan.

Tämän jälkeen ei muuta kuin kittaamaan. Ensiksi mukiin vettä ja tilkka fairya, johon kastaa sormi ennen sauman vetoa. Sen jälkeen kittiruutalla ohut palko kitattavaan kohtaan ja jos tuntuu siltä, että tuli liian vähän, niin toinen palko päälle...maltillisesti. Sormi kastetaan saippuaveteen ja aletaan vetää rauhallisesti palkoa pitkin. Sormen päässä tulee kulkea pieni kittihelmi koko ajan, mikäli helmi katoaa, silikonia on ollut liian vähän ja siihen kohtaan täytyy lisätä, mikäli helmi kasvaa yhtäkkiä, niin veto seis, sormen putsaus, kasto saippuaveteen ja uusi yritys alkaen siitä, missä keskeytyi. Teippien poisto heti kittauksen jälkeen, muuten kitin kuivamisen jälkeen voi reunasta tulla rosoinen. Saippuavesikupin sijaan voisi käyttää sumutinpulloa, josta saippuaveden sumuttaa sauman päälle ennen sormellä vetämistä, mutta kun kyseessä on massiivipuutaso, niin tähän en halunnut ryhtyä.

Ohjeet määräävät, että altaan alle tuleva vuotovesi tulee havaita heti, joten normaali käytäntö on kitata allaskaapin pohjalevyn saumat:

Astianpesukoneen läpiviennin kittaamisen suhteen on kahta koulukuntaa, toinen koulukunta ei huomioi asiaa ja toinen haluaa kosteudenkestävyyttä mahdollisen kondensoitumisen suhteen. Kun itselleni kerta teen, niin pelaan varmaan päälle ja laitoin silikonin myös tuon reiän reunoille.

Teippien poiston jälkeen pari otosta lopputuloksesta:

Mikäli silikonia leviää esim. rst-pinnoille, niin sormen kostutus saippuaveteen ja levinneen kohdan pyyhkäisy hoitaa ongelman ja jäljelle saattaa jäädä vain pieni rasvatahra. Mikäli jäljelle jäänyt rasvatahra häiritsee, niin sitä voi poistaa esim. sitruunahappopitoisella pesuaineella. Kuivalla sormella vetäisy on varma tapa saada itselleen melkoisesti jälkitöitä, sillä silloin silikoni leviää ja tarttuu takuuvarmasti sinne minne ei pitäisi.

Alemmassa kuvassa välitilalaminaatin kittaus. Silikoni on vielä harmaata, koska on märkää, mutta muuttuu kuivaessaan värittömäksi.

Lopuksi muutama kuva vähän valmiimmasta keittiöstä. Saarekkeen ja allaskaappien väli on n. 1100mm, joka on n. 100mm vähemmän normaaliin tilamitoitukseen verrattuna. Päädyin tällaiseen ratkaisuun, sillä nyt on mukavampi työskennellä saarekkeella eikä jää ns. ylimääräistä liikettä saadakseen tavarat allastasolle.

Saarekkeen sähköt tulevat katosta 25mm valkoisessa vaatetankoputkessa. Ratkaisu on sirompi kuin markkinoilla olevat alaslaskuputket tai muut vastaavat. Sain tänään altaan viemärin paikalleen väliaikaisesti ja viemärin haju poistui välittömästi vesilukon täytön jälkeen, ei meikäläisen muovipussiviritys tainnut olla aivan tiivis... Tuurilla putkari tulee ensi viikolla laittamaan hanan paikalleen ja kytkemään kellarin jakotukit, fiksatkoon samalla tuon viemärin. Sen jälkeen mulla on keittiö käytössä! Luxusta...

Saarekkeen seinäkkeen päällä oleva lauta on sahattu kappaleesta, joka lähti altaan upotuksen yhteydessä. Pientä hiontaa reunoille ja päätyjen vinoleikkaus ja liimakitillä paikalleen.

Seuraavat hommat tehtävälistalla ovat ruokailutilan finistely seinien osalta, keittiön lattiakipsilevyjen asennus, ruokailutilan lattian tasoitus ja näiden kahden tilan lattialaminaatin asennus, kaipa noita paneloituja kattoja voisi listoitellakin, ettei pätkiminen jää ihan viimeiseksi hommaksi keskelle talvea. Perjantaina tuli ilmoitus, että laminaatit ja pohjahuovat ovat saapuneet, täytyy ensi viikon alussa hakea ne tasoittumaan asunnon olosuhteisiin. Pohjahuovan valitsin normaalin alusmateriaalin, esim. Tuplex, tilalle siksi, että lattian alla on sahanpuru enkä halua siitä suunnasta haihtuvan kosteuden liikkumisen estyvän. On paljon mielipiteitä sen suhteen, että laminaatin alle pitäisi _aina_ laittaa kosteuden estävää materiaalia, mutta nämä mielipiteet tuppaavat aina koskemaan tilannetta, kun laminaatti asennetaan betonin päälle, purulattiasta kukaan ei puhu mitään.

Nyt unten maille hakemaan energiaa huomista rypistystä varten.